Vuonna 2018 metsästysasetus muuttui ja näädänpyyntiaikoja muutettiin. Näätää saa nyt metsästää Suomessa 1.8. alkaen, mikä avaa eritoten pohjoissuomalaisille pystykorvamiehille uusia pyyntimahdollisuuksia. Vaikka näädän turkki ei alkusyksystä ole parhaimmillaan, on näädän metsästys laajoissa ja vähän pyydetyissä kairoissa tervetullut lisä vuotuiseen riistanhoitotyöhön.
Näätää ei ole aiemmin saanut sulalta maalta pyytää Suomessa, joten kokemukset ko. pyyntimuodosta on edelleen vähäiset ja ”parhaita käytäntöjä” ei ole vielä luotu. Pohjois-Ruotsissa jahti on ollut sallittua 1.9. alkaen, joten siellä vierailevalle koiralle on jo voitu saada onnistumisia myös sulan maan pudotusten muodossa. Toivottavasti tästä pyyntimuodosta kuullaan lisää ja koiriimme alkaa syntyä sulanmaan pienpetopyyntiin erikoistuvia yksilöitä. Näädänpyyntikin kestää nykyään 8 kuukautta, joten se mahdollistaa kansalliskoirallemme entistä pidemmän pyyntikauden ja täten edesauttaa myös rodun rekisteröintejä.
Petoverinen Suomenpystykorva jäljittää ja löytää näädän sulalta maalta
Meillä Helmi on osoittanut kiitettävää intoa pienpetojen pyytämiseen. Jo nuorena se osoitti taipumustaan palaamalla kolmeen kertaan löytämälleen näädän lepopaikalle, jossa se haukkui kaikkiaan toista tuntia.
Näätähaukku raikuu syksyllä useasti ja lähinnä harminani on ollut, ettei Suomessa ole voinut poistaa näätää luvallisesti linnunpyynnin yhteydessä noissa kairoissa, missä pyyntipaine luvalliseen aikaan on lähellä nollaa. Tälle syksylle tilanne onneksi muuttui ja saamme Helmin kanssa toivottavasti pudottaa muutaman näädän komeaan tarkkaan merkittyyn haukkuun kotimaan kamaralla.
Meillä Helmi löytää sulan maan näädät vapaasta hausta. Aina silloin tällöin haukku alkaa ja koiran haukkuääneen ilmaantuukin eräänlaista ”ärinää”. Koira on joko löytänyt näädän maakomoon ja siitä karkoittanut sen oksalle haukkuun tai iltasella jäljittänyt päivälepopaikkansa jättäneen näädän ja paikallistanut sen kiinteään hyvään haukkuun.
Mihin kellonaikaan näädän jäljille?
Näädänpyynti on omien kokemusteni mukaan iltavirkun ja pimeää pelkäämättömän pyytäjän hommaa. 8/10 näätähaukuista meillä on ollut illan jo hämärtyessä ja välillä haukku on raikunut kaukana kairassa viimeisen valon jo kadottua. Monet kerrat olemme hienon haukun jälkeen pimeässä suunnistaneet autolle.
Tämä johtuu lie siitä, että näätä lähtee illan tullen saalistamaan ja sen jättämän jäljen harjaantunut koira ottaa seuratakseen illan jo hämärtyessä. Monesti olen tutkalta seurannut koiran jäljitystyötä jopa kymmeniä minuutteja ja viimein tutkalta nähnyt kun koira tekee ripeän ”seuraamisen” ja aloittaa kiivaan haukun. Tilanne on hyvin samantyyppinen kuin lintuhaukun alku, mutta pian äänensävystä kuulee, että haukussa onkin näätä. Kerrankin olin jo aivan varma, että Helmi otti tyhjän haukun suureen kuuseen, mutta yhtäkkiä kuusesta kuulunut ärisevä ääni paljasti kultakurkun olevan haukun kohteena.
Olen myös huomannut, että hämärissä oma koirani ei ole kovinkaan usein haukkunut yöpuulla istuvaa lintua, vaan sen mielenkiinto kohdistuu enemmänkin karvaiseen riistaan.
Mistä näätää kannattaa etsiä?
Ainakin omien kokemusteni mukaan näätää löytyy samoilta alueilta läpi vuoden, eli näätähaukkuja on saatu alueilta, joilta näädänjälkiä löytyy myös talvella. Itse valitsisin alueita, joista on löydettävissä soveltuvia lepopaikkoja ja saalistusalueita. Rakkakivikot ja kiveliömaastot ovat näädälle otollisia, mutta pyytäminen siellä voi olla hankalaa. Ennemmin kannattaa suosia alueita, joissa näätä menee levolle esimerkiksi kaatuneen puun alle/sisälle tai pystykomoon. Näiltä alueilta olemme saaneet hyvin haukkuja. Tässäkin kokemus tuo varmuutta pyyntiin.
Mitä varusteita näädän pyyntiin?
Näädän pyynnissä sulalta maalta ei tarvitse mitään erikoisia varusteita. Itse pidän tärkeänä koiratutkaa, sillä koira voi jäljittäessä mennä kauaskin isännästä. Hyvä otsalamppu on tärkeä kun palataan autolle. Kompassi ja kartta ehdottomasti mukaan ja reppuun evästä sekä juotavaa. Koiralle olisi hyvä olla hieman syötävää ja juotavaa mukana, varsinkin alkusyksyn lämpimillä. Haukku voi kestää pitkäänkin, ennen kuin näätä paljastaa itsensä.
Itse en aio pyytää näätää mitenkään hampaat irvessä, vaan luotan Helmin luovan muutaman hyvän tilanteen syksyn aikana. Erilaisiin savustuksiin, lapiointiin tai luvattomiin puunkaatoihin ei kannata ryhtyä vaan toivoa, että jo seuraavassa tilanteessa koira haukkuu näädän hyvälle hollille.
Näädän Metsästys 2018 – Näätä Komossa
Lähdin 3.8.2018 Helmin kanssa jahtiin, tavoitteenamme löytää näätä haukkuun. Menin alueelle, jossa joskus aiemmin olimme talvella jäljittäneet näätää, joten arvelin niitä siellä jossain olevan. Hieman myös jännitti, että mitenhän neiti suoriutuu urakasta, sillä somessa oli kiivaasti keskusteltu irtipitosäännöksistä, muun riistan häirinnästä ja muusta asiaan kuulumattomastakin asiasta.
Vanhat uskomukset ja asenteet on meissä erämiehissä yllättävänkin tiukassa.. En itsekään toki pidä siitä, että koiria laukotetaan irti kesäaikaan, mutta taas toisaalta esimerkiksi Helmin osalta luotan, että se on hyvin ohjattavissa ja varsinkin alkukauteen poikalinnut saavat olla rauhassa.
Laskin koiran hakuun n. kello 22, illan jo hyvinkin hämärtyessä. Helmi haki muutaman kierroksen ja tutkan näytöltä huomasin sen pian jäljittävän jotain pienen puron varressa. Jäljitys kuitenkin päättyi tuloksetta ja koira kävi luonani jatkaen seuraavalle hakulenkille. Jatkoin kohti edessä siintävää toista puroa ja vanhan metsän aluetta. Arvelin, jotta siellä olevat kummut ja korkeammat maastonkohdat saattavat olla potentiaalisia alueita näädälle.
Helmi tuli pian hakulenkiltä ja ohjasin sen vanhaan metsään. Jonkin aikaa edettyämme näin tutkalta sen taas pyörivän ympyrää pienellä alueella ja arvelin siellä olevan riistaa. Eipä aikaakaan kun iso teeripoikue karkkosi koiraa ja poikalintuja pörisi oksille vähän joka puolella. Helmi seurasi emää ja palasi kuitenkin kyselemään poikalintujen perään. Vihelsin koiraa ja sen tultua luokseni ohjasin sen pois päin poikueesta. Sanoin Helmille, että ”tänään ei noita haukuta, hajeppa näätä!”. Helmi tuhahti ja lähti juoksemaan käteni osoittamaan suuntaan.
Näätä löytyy.
Helmi lähti tutkan näytöllä etenemään suoraviivaisesti ja muutaman sadan metrin päässä se alkoi hakea noin 500m säteellä edestakaisin, aivan kuin jäljittämällä. Jäin odottelemaan, mitä tuleman pitää. Helmi meni muutamaan kertaan rinnettä ylös ja alas, kierrähti maan laidassa oikealla ja palasi taas kummun rinteeseen. sitten se eteni kohti kummun lakea, jossa kuului ensimmäiset kyselevät haukahdukset. Pian se otti n. 100 metrin nopean syöksyn ja heti sen päätteeksi kiivas haukku alkoi.
Epäilin Helmin jo hetken haukkuvan lintua, mutta tuttu ärinä paljasti haukun kohteen. Näätä! Etenin haukulle ja pitkään iltahämärässä kiersin suurta mäntyä ja kuusiryhmää, johon koira tarkasti merkkasi. Haukku oli todella kiivasta ja väliin Helmi hiljeni kuuntelemaan päätään pyöritellen, pian kuitenkin jatkaen entistä suuremmalla innolla. Suuren männyn juurella näkyi näädän jätöksiä ja kaivuujälkiä ja tarkemmin katsoessani männyssä oli myös komo, joka oli syntynyt vanhaan puun halkeamaan.
hyvästä haukusta ja puun koputteluista huolimatta en saanut näätää näkyviin vaan päätin luovuttaa ja kuvata tilanteesta pienen videon illan jo pimentyessä:
Kotona kysyttiin videota näyttäessäni, että mistä se Helmi tietää, että pyysitte näätää? Sanoin vain, että kaipa tuo jostain tietää.. 😀 (Helmi on nimittäin ensisijaiselta ammatiltaan lintukoira ja jo yhtä ”ykköstä” vaille KVA)
Vaikka näätä jäikin saamatta, oli mainio ilta jälleen osoitus suomenpystykorvan monipuolisuudesta ja ohjattavuudesta metsästyskaverina.
Kommentoi rohkeasti omista kokemuksistasi sulan maan näädän pyynnissä!