Mistä Suomenpystykorvan pentuja?

Yksi paljon kysytty kysymys on varsinkin ensimmäistä kertaa pentua hankkivalle: mistä suomenpystykorvan pentuja saa?

Alla muutamia vinkkejä Suomenpystykorvan pentua etsivälle:

  1. Osoita innokkuutesi. Monet kasvattajista ovat melko tarkkoja siitä minne pentunsa luovuttavat. Pennut halutaan useinmiten luovuttaa metsästävään kotiin, vaikka osalta kasvattajista saat suomenpystykorvan myös seura- ja kotikoiraksi. Ilmoita myös halukkuudestasi viedä koira kokeisiin ja näyttelyihin ja toteuta lupauksesi.
  2. Vie nykyinen koirasi kokeisiin. Ahkerasti koiraansa kokeissa ja näyttelyissä käyttävä pennunottaja on monesti etusijalla ”kasvattajan toivelistalla” ja aiempi aktiivisuus oman koiran kanssa on siitä hyvä todistus.
  3. Mene Suomen Pystykorvajärjestön astutuspalstalle. Astutuspalstalla esitellään jo tehtyjä astutuksia, jolloin pentue ei ole vielä syntynyt. Hyvällä tuurilla saat varauksen tulossa olevaan pentueeseen. Osalla kasvattajista voi kuitenkin olla ”varauskirja täynnä” joten kannattaa sitkeästi jatkaa etsintää.
  4. Mene Suomen Pystykorvajärjestön Pentupalstalle. Siellä esitellään jo syntyneitä pentueita ja saat suoraan kysyä mahdollisuutta varata virkeä suomenpystykorvan pentu uudeksi perheenjäseneksi.
  5. Osallistu esimerkiksi paikallisen pystykorvakerhon toimintaan ja opi tuntemaan muita harrastajia. Osa pennuista menee ”tiskin alta” ilman minkäänlaista ilmoittelua kuin kuumille kiville ja siinä kokeneemmat harrastajat voivat olla avuksi. Ns. ”huippunarttujen” pentueita näkyy todella harvoin ilmoittelussa.
  6. Erilaiset järjestön tapahtumat ovat hyviä paikkoja tavata kasvattajia ja muita aktiiviharrastajia. Tule rohkeasti mukaan ja kerro että etsitte pentua.

Miten itse olen etsinyt pennut?

 

Itselläni on ollut melko selvä strategia pennun etsintään. Tietokantoja selailemalla olen muodostanut itselleni kuvan mielenkiintoisista nartuista, joilta mielelläni ottaisin pennun. Näiden narttujen omistajiin olen sitten itse ottanut yhteyttä, josko heillä olisi pennutussuunnitelmia.

Tosin, poikkeukset vahvistavat säännön. Helmistä kiinnostuin kun näin Helmin emän siskon Sannin metsässä. Vakuuttavan hienot työt ja kaunis ulkonäkö saivat kiinnostuksen heräämään tähän narttulinjaan.

Lempi-Iitan emästä taas olin jo pitempään kiinnostunut ja kun urokseksi vielä sattui todella mieleinen yksilö, niin hyvin lyhyen pohdinnan jälkeen kyselin mahdollisuutta saada siitä pentu itselleni ja onneksi kasvattajat päättivät luovuttaa pennun minulle.

Onko Sinulla muita vinkkejä tai kokemuksia? kommentoi alle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *